Kirjoittelun ohella olon syvyyttä kasvattaa
(kasvattaa vai ainoastaan lisää?) syksyn merkiksi tarkoitettu b-flunssa, joka
ei varsinaisesti hyökkää päälle, mutta muistuttaa virusmaisena entiteettinä
olemassaolostaan elämän b-puolen käännähdyksissä.
Juuri
odottelin sadetta, päivä valkeni kirkkaana aurinkona idästä, kirjoittaa Mies. Läntinen päivännousu olisi kiinnostava, mutta
mahdottomaksi väitetty, mutisee Mies. (Kuiva b-puolen kertomus miehestä joka
avaa kuolleen tuttavansa kannettavan, mutta yllättyykö hän merkinnöistä, ns. sisällöntuotannosta?)
Hän (mies, myöhemmin SankariMies) saattaisi odotella
läntistä päivännousua ja ehkä häneltä on kadonnut kissa? Luettuaan Bertrandin
aatoksia, epäilys kissan olemassaolosta kasvaa, samoin pöydän, jolle hän on
levitellyt tavaroitaan, mutta onko pöytä pölyisessä huoneessa, kun (nyt jo)
Sankarimme Mies taittaa matkaa kioskille ostamaan savukkeita ryppyinen
euroviitonen nyrkissään, entä kissa? Ehkä huoneeseen on jäänyt ainoastaan
hiipivä syys-b-flunssa? Bertrand ei saa miesSankaria vakuuttumaan asiasta,
vaikka huone on ennallaan, kun Mies (varsinainen Sanakari) palaa
savukkeenostomatkaltaan Kissan ja Pöydän Huoneeseen.
(yllä: puu ajeissa)
Merkkinä todellisuuden tavattomasta varmuudesta Mies
lukee päivälehteä ja uskoo Painetun Sanan olevan totta. (B-merkki)
Päivä kääntyy länteen, eli iskelmätaivaan
aurinkoiseksi kesäillaksi ja vieräyttää kyyneleen flunssaiselle poskelle. Iskelmässä toistellaan induktiivisesti harmaita???
ns. tosiasioita.
sic
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti